Esitykset pääsiäisviikolla ke 28.3., to 29.3 ja ma 2.4 2018.
Ohjaus Ville Saukkonen, kapellimestarina Jonas Rannila. Kamariorkesteri Ariadne
Puvustus ja lavastus Hakka Hakkarainen, valosuunnittelu Kalle Paasonen
Rooleissa Liisa Viinanen, Hedvig Paulig, Katariina Heikkilä, Johanna Isokoski, Vikke Häkkinen, Niklas Spångberg, Riku Pelo ja Lasse Penttinen.
Liput 43-48e esityskieli englanti, tekstitys suomeksi
Benjamin Britten The Rape of Lucretia
Valitsimme Brittenin oopperan ohjelmistoomme 2 vuotta sitten sen vaikuttavan tarinan ja musiikin takia. Silloin emme voineet arvata kuinka ajankohtainen tämä ikuinen aihe voisi olla vuonna 2018. Alkuperäinen tarina perustuu historiallisiin tapahtumiin vuonna 509 eKr. Ovidius on kirjoittanut tapahtumista historiankirjoissaan. Lucretian raiskaus sai aikaan kuninkaan perheen karkotuksen ja Rooman tasavallan perustamisen. Tarina on kiehtonut näytelmäkirjailijoita ja maalareita, Shakespearesta Rembrandtiin ja Tizianiin. Alaston nainen pistämässä itseään tikarilla on ikoninen kuva, joka tulee usein vastaan taidehistoriassa.
Lucretian raiskaus on kertomus seksuaalisesta häirinnästä sen selkeimmässä muodossa. Mies haluaa naista seksuaalisesti ja kun nainen ei suostu, niin mies raiskaa hänet väkisin. Naisen ainoa keino alleviivata viattomuuttaan on surmata itsensä. Onko meidän aikamme muuttanut asiaa? Pystyykö #METOO muuttamaan ihmisluontoa/miestä? Voiko Brittenin oopperan lopun kristillinen viesti aidosti vapauttaa meidät syyllisyydestä? Vai onko sen vetoomus, että Kristus on kuollut syntiemme puolesta, pelkästään lohduttavaa hurskautta? Edustaako raiskaus tässä tarinassa pelkästään autoritääristä seksuaalista himoa vai allegoriaa kaikesta ihmisen pahuudesta?
