MELODRAAMA SISÄLLISSODASTA

SÄVELLYS JA SOVITUS
Leif Segerstam

KÄSIKIRJOITUS
Arto Seppälä

MONOLOGI
Martti Suosalo

OHJAUS
Leena Salonen

OHJAAJA LEENA SALOSEN MIETTEITÄ ARTO SEPPÄLÄN TEKSTIN POHJALTA, VAPAASTI LAINATEN

Punakaartilainen Sakari karkaa Tampereelta keskeltä sisällissodan verisimpiä taisteluita. Hänen nuorempi veljensä, Akseli on kadonnut, ehkä kaatunut, tai  vain kadonnut… ”Juostaan kotiin, Sakari, juostaan kotiin!” Miehen mieli on sekasorron vallassa, niin myös isänmaa. Veli veljeä vastaan! Veljessota! ”Juostaan kotiin, Sakari!”

Täältä lähdettiin, kotoa, kaksi orpoa, kaupunkiin viitisen vuotta sitten. Akselilla oli päämäärä, se maitolakki. Se lukikin kaiken, mitä käsiinsä sai. Vaan sitten se alkoi, se sota. Olis pitäny juosta kotiin, Akseli, kotiin, silloin. Päässä pyörivät veriset tapahtumat, yhdistyvät toisiinsa, sekoittuvat. Sekin mullikan teurastus Pietolassa ja se likka Ratinanniemessä. Miesten vaatteissa se nauroi ”kiväärin kanssa olisit aikuinen mies…”. Sama likka se oli Ratinanniemessä, naiskaartilainen. ”Kotiin, äidin tykö… älkää jättäkö, juostaan Sakari!

"ARTO SEPPÄLÄN kirjoittama psykologisesti viisas ja tarkka monologi perustuu tositapahtumiin. Siinä tiivistyy tunnin mittaan paljon puhuva kappale tavallisen punasotilaan psykohistoriaa.
Martti Suosalon Sakari näyttää hyvin aidolta, konkreettiselta nuorelta punasotilaalta – jos hänen ikänsä unohtaa.
Näyttelijätyön sankaruutta on se taito, jolla hän hallitsee, muistaa ja rytmittää Sakarin mielen kiehuvan myllerryksen, sodan Sakarin päässä.
Sodan veriset kauhut, tappaminen, murhat, kuolema, lapsuudenmuistot iloinen ja suruineen, Alfred Tannerin kupletit ja velipojan sivistyspyrkimykset Työväenopistossa – koko tämä kaaos pyörii Suosalon Sakarin mielessä hypnoottisesti vangitsevana tajunnanvirtana Leena Salosen ohjaamassa esityksessä."

"Metsäkansan laulussa oman aikamme Väinämöinen, velhomainen Leif Segerstam istuu syntetisaattorin ääressä ja loihtii, hetken vireeseen tarttuen, sodan apokalyptisiä kauhuja, lapsuuden maalaismaiseman kansanlaulumaisia muistoja ja kerran myös Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto -hymnin.
Monologin väleihin sijoittuvat musiikkiefektit antavat Suosalolle tervetulleen hengähdystauon ja aikaa palauttaa mieleen seuraava puheryöppy."

Hannu- Ilari Lampila HS

Hädän ja sodan äänet

"En tiedä, onko Martti Suosalon ääni kokenut kovia kevätahavissa, Metsäkansan laulun harjoituksissa vai kykeneekö hän vain muuntamaan sitä niin taidokkaasti, mutta joka tapauksessa hänen raappiutuneesta puhesaundistaan todella välittyy Sakarin hätä. Tämä kimahtelee ja kähisee, ääni nousee ja sortuu. Ihan normiäänellä Suosalo esittää oikeastaan vain Sakarin muistumia veljesten elämän aurinkoisemmalta puolelta – heinäpellolta piikoja kiusoittelemassa, iltamista Rafu Tannerin kupletteja kuulemassa.

Ehkä noita aurinkoisia hetkiä olisi murheen keskelle voinut sujauttaa tekstiin muutama lisääkin, sillä Metsäkansa laulu on tunnin ja vartin kestossaankin aika koville ottava juttu. Suosalon intensiteetti on raju, ja kestää komeasti kasassa alusta loppuun.

Segerstamin kosketinsoittimilla loihtima jylisevä äänimatto ei tunnelmaa ainakaan kevennä. Maestro tykittää kiipparikioskistaan jylhiä sointeja, jotka voisivat olla kaikuja vaikkapa 1970-luvun progen urkurivelhoilta,  Rick Wakemanilta tai Keith Emersonilta esimerkiksi. Vaikuttavaa yhtä kaikki ja sopivaa sointimaisemaa kuvaamaan sisällisodan kumuja." 

Rolf Bamberg, Demari